Mental health and Wellbeing –focus on homeless and underprivileged populations

Nyt on tiivis ja erittäin mielenkiintoinen viikonloppu ohi. Osallistuin Noddiakonia verkoston "Mental health and Wellbeing –focus on homeless and underprivileged populations" –intensiivikurssin viikonloppuosuuteen, mikä kuului osaksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojani.  Seminaari oli kokonaisuudessaan viisipäiväinen ja se pidettiin Diakin tiloissa Kalasatamassa. Seminaariin osallistui yli kolmekymmentä vierasta eri pohjoismaista ja osallistujia oli yhteensä yli 70. Seminaarin teemat liittyivät osallisuuteen, syrjäytymiseen ja hyvinvointiin. Lauantaipäivä käynnistyi yliopettaja Ikali Karvisen puheella ja Ganthy –yhtyeen musiikkiesityksellä.  Tämän jälkeen Sakari Kainulainen luennoi meille hyvinvointiin ja syrjäytymiseen liittyvistä teemoista ja siitä miten köyhyys ja huono-osaisuus jakautuu Suomessa alueittain. Luennosta jäi erityisesti mieleeni hyvän terveydenhuollon merkitys ja se, että hyvä ja toimiva terveydenhuolto voi minimoida 50% syrjäytymisriskiä.

Työ- ja koulutusvalmennuspäällikkö Heini Kapanen ja tutkija Päivi Rissanen Suomen mielenterveyden keskusliitosta luennoivat ammatillisen osaamisen tärkeydestä mielenterveystyössä. Rissanen kertoi omakohtaisista kokemuksistaan psykiatrisella osastolla, missä hän oli ollut useamman kerran hoidettavana. Päivi Rissanen on kirjoittanut väitöskirjan aiheenaan hänen oma psykiatrinen hoitonsa. Rissanen korosti, että jokaisen sairastuneen kanssa tulisi etsiä hänen omia vahvoja puoliaan ja rohkaista potilasta käyttämään niitä. 

Lauantaipäivän ehdottomasti paras ja mieleenpainuvin osuus oli Global Clinicin työntekijä Jemina Heinosen luento paperittomien terveyspalveluista Suomessa.  Heinonen mainitsi suurimmaksi Global Clinicin potilasryhmäksi Romanian ja Bulgarian romanit. Itselleni uutta tietoa oli, että paperittomat lapset ja raskaana olevat naiset voivat saada terveyspalveluja vain ainoastaan Helsingissä ja Turussa. Muilla paperittomilla ei ole lainkaan mahdollisuutta terveyspalveluihin ja Heinonen korostikin tämän nykyisen systeemin tulevan loppujen lopuksi hyvinkin kalliiksi yhteiskunnallemme. Tällä hetkellä paperittomat saavat apua vain sellaisiin sairauksiin, mitkä luokitellaan välitöntä hoitoa tarvitseviksi. He joutuvat menemään päivystykseen ja jos siellä todetaan, että välitöntä hoidontarvetta ei ole, niin heidän käännytetään pois ja kehoitetaan menemään aamulla terveysasemalle. Koska paperittomilla tätä mahdollisuutta ei ole, niin heidän sairautensa jääkin usein hoitamatta. Sunnuntain seminaaripäivä alkoi tutkija Marja Katiskon luennolla paperittomien muuttoliikkeestä ja elämästä ilman oikeuksia hyvinvointivaltiossamme. Luennon jälkeen me seminaariin osallistujat jakauduimme ryhmiin, joissa kävimme läpi eri terveysalan tutkimuksia ja keskustelimme niistä ryhmissä. Oli mielenkiintoista keskustella toisista pohjoismaista olevien vieraiden kanssa ja kuulla erilaisista käytännöistä muissa pohjoismaissa. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan erittäin antoisa. Haastavaa itselleni oli englanninkieli ja siihen liittyvä ammattisanasto, jota harvoin tulee käytettyä. Toivon, että vastaavia seminaareja järjestettäisiin jatkossakin.

Kuka olen?

Jessica,39v. Sosionomi amk.                                                   
Opiskelija (SYTE) Diak Helsinki.